perjantai 29. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijat /The artist in our exhibition 6

Näyttelymme takana on kuvataiteilijapariskunta Johanna Juvonen Ja Biagio Rosa, jotka ovat pyytäneet mukaan taiteilijat ja ideoineet näyttelyn teeman. He pyysivät taiteilijoita mukaan koti-aiheisilla teoksilla.

Johanna Juvonen (s.1978) ja Biagio Rosa (s.1985) ovat kuvataiteilijapari. He ovat työskennelleet yhdessä kymmenen vuoden ajan opiskeluajoistaan lähtien. Johanna valmistui vuonna 2008 kuvataiteilijaksi ja Biagio 2009 taidegraafikoksi italialaisesta kuvataideakatemiasta Accademi di Bella Arti di Urbinosta. "Näyttelyn teoksia tehdessä mielessä pyöri tasapaino, särkyminen, turva, tuki, painajaiset ja kahtia jakautuneisuus - maanjäristykset, turvapaikanhakijat ja maailman levottomuudet. Tutkimme teoksissa tasapainon vääristymistä ja halusimme kuvata painajaisten tunteita värin tärinällä ja sortumisen tunteella", he kertovat.


Johanna Juvonen (b.1978) and Biagio Rosa (b. 1985) have been working together ten years since their studying years in Italy. She graduated as a visual artist in 2008 and he as a graphic artist in 2009 in Accademi di Bella Arti di Urbino in Italy. "When painting the works in the exhibition we were captured by the thoughts of balance, breaking, safety, support, nightmares and polarization - earthquakes, refugees and the world disorder. We study in our works the disturbance of balance and we wanted to describe the feelings of nightmare with shaking colour and feeling of collapse, " Juvonen and Rosa told.
Juvonen&Rosa, Frattura -Särö, 2017,
(photo:Nobushige Kono)

tiistai 26. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijat /The artists in our exhibition 5


Subliimit tulkinnat 


Subliimit tulkinnat on poikkitaiteellinen projekti, jossa kuvataiteilija Pauliina Pesonen (s.1977) ja kirjailija Jolin Slotte (s.1977) etsivät subliimeja kokemuksia uutisvirrasta ja tulkitsevat niitä taiteen keinoin. Edmund Burken (1729 – 1797) sanoin subliimi on nautinnollinen tunnetila joka ottaa vallan, kun voimme turvallisella etäisyydellä tarkkailla asiaa joka kauhistuttaa meitä. Subliimit tulkinnat antaa työssään tilaa hitaudelle, uutisten kanssa leikkimiselle ja räävittömille tulkinnoille. Samalla projekti kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallitsevaa uutisähkyä. Tuomalla nopeasti unholaan jäävät uutiset uudelleen parrasvaloihin, Pesonen ja Slotte luovat uuden tavan katsoa yhteiskuntaa ja itseämme. Subliimit tulkinnat on poikkitaiteellinen projekti, virtuaalinen näyttely, performanssi ja näyttely. 

www.subliimittulkinnat.com
 subliimittulkinnat@gmail.com
 sublimatolkningar@gmail.com 

Toinilan näyttelyssä Subliimit tulkinnat haluavat nostaa esiin aiheen, joka on Suomessa ajankohtainen vuodesta toiseen, nimittäin kodin turvattomuus. Naiset kokevat väkivaltaa miehiä enemmän kodeissa. Pahoinpitelyistä noin joka kymmenes tapahtuu perheen sisällä. Näissä uhrina on kolmessa neljästä tapauksesta nainen. Suomen toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen. Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miehiä useammin.* 

Installaatiokokonaisuus “Love doesn´t hurt you, assholes do.” Toinilan pikkueteisessä koostuu eri tekniikoilla toteutetuista teoksista. Ensimmäisenä vasemmalla seinällä on ristipistotyö ”A real housewives evening chore” (Kunnon naisen iltapuhde). Katonrajassa on sekatekniikalla toteutettu teos ”Two little piggies” (Kaksi pientä possua). Kaapin vasemmalla puolella on sekatekniikalla tehty teos ”Hit me baby one more time” (Ei käännöstä). Videotyö kaapissa ”Dinner for one” kesto 02:37 minuuttia. 

*Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos


Sublime interpretations


Sublime interpretations is a multidisciplinary art project by visual artist Pauliina Pesonen (b.1977) and author Jolin Slotte (b.1977). The temporary influence and apparent objectivity of the news are questioned and discussed. When following the neverending newsfeed Pesonen and Slotte are in search of the sublime experience. 

In the words of Edmund Burke (1729–1797) the sublime is the strong and overwhelming emotional state that overpowers us when we from a safe distance observe something that frightens us and at the same time excites us. 



In the Casa non Casa-exhibition Sublime interpretations acknowledges a subject, which is always current in Finland; domestic violence and homes which are dangerous for its residents.

Women experience violence in the home more often than men. One out of ten of all cases of assault and battery happen within families. In three out of four cases the victim is a woman. The second most common type of homicide is when a woman is killed by a partner. A woman being killed by a partner is four times as common than a man being killed by a partner.

For the exhibition Sublime interpretations have constructed an installation called  “Love doesn´t hurt you, assholes do.” The installation in the small entrance consists of site-spesific works made in different techniques. First on the left is the cross-stitch “A real housewives evening chore”. On top of the cupboard is the mixed media work “Two little piggies”. On the left, on wall of the cupboard is the mixed media work “Hit me baby one more time”. The video in the cupboard is called “Dinner for one”, duration 02:37.


Subliimit tulkinnat, Dinner for one, videotyö, 2017

maanantai 25. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijat/The artists in our exhibition 4

Matti Virtanen

Keskiviikon tapahtumaa odotellessa esittelemme Matti Virtasen (s.1984). Hän on Petäjävedellä työskentelevä kuvanveistäjä ja opiskellut mm. Kankaanpään ja Limingan taidekouluissa. Virtanen on osallistunut taidenäytteihin mm. Rauman taidemuseossa, Korpilahden Höyrygalleriassa ja Jyväskylässä. Vuonna 2018 Virtasen teoksia on esillä Keuruun museossa. 

While waiting the event on Wednesday we represent Matti Virtanen (b.1984). He is a sculptor working in Petäjävesi who has studied e.g. in Kankaanpää and Liminka artschools in Finland. Virtanen has exhibited in many places in Finland and next year his works can be seen in Keuruu.






Matti Virtanen, Kaksi kotia (koti ja hauta), 2017, Kuva/photo
Nobushige Kono







Matti Virtanen, Tumma



tiistai 19. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijoita/The Artists in our exhibition 3



Tuomas Hallivuo

Tuomas Hallivuo (s.1968) on taidegraafikko, hänellä on kuvataiteen YAMK-tutkinto (2017) ja hän on opiskellut kuvataiteita myös Canterbury-collegessa Englannissa. Hallivuolla on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja hän on osallistunut lisäksi moniin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin muun muassa Venäjällä, Liettuassa, Bulgariassa, Englannissa, Skotlannissa ja Ruotsissa.


”Rakennan Toinilan taloon näyttelykokonaisuuden maalauksista, jotka ovat uusia tähän näyttelyyn tehtyjä. Maalaan akryyli- ja öljyvärein joko valmiiksi pohjustetulle kankaalle tai paperille. En pingota kankaita kiilapuille, vaan ripustan ne suoraan seinään nauloilla tai niiteillä. Minulla on kotonani maalaustila, jossa työskentelen satunnaisesti. Maalaukseni ovat usein irrallisia yksittäisiä teoksia, joista valitsen kuhunkin tilaan ja teemaan sopivat teokset. Etukäteen en vielä osaa sanoa, millainen kattaus juuri tästä näyttelystä tulee, vaan se selviää vasta ripustusvaiheessa. Jonkin verran saatan käyttää myös kokonaisuuden luomisessa erilaisia esineitä, kuten kehyksiä, puupiirroslaattoja tai kankaita. Teemana koti on kiinnostava ja sitä voi lähestyä monelta eri kantilta. Itse ajattelen kodin paikaksi, joka on turvallinen. Koti voi olla väliaikainen tai pysyvä. Esimerkiksi tietty talo tai rakennus ei minulle merkitse kotia pelkästään, eikä välttämättä vielä omat tavaratkaan. Esimerkiksi matkoilla hotellihuone voi muodostua kodiksi, tai vaikka kota tundralla. Se on paikka, johon mennään lepäämään ja siellä saa olla oma itsensä, yksin tai seurassa, ja siellä viihtyy.  Paikka voi myös muuttua kodista ei-kodiksi, elämäntilanteen muuttuessa ja päinvastoin” Tuomas Hallivuo kertoo.


Tuomas Hallivuo (b.1968) is a graphic artist and graduated as a master of fine arts at the University of Applied Sciences in Satakunta, Finland in 2017. He has also studied in Canterbury College in England. Hallivuo has had many exhibitions in Finland and he has participated in several group exhibitions both in Finland and e.g. in Russia, Lithuania, Bulgaria, England, Scotland and Sweden.


“I’m going to build a unity with paintings which are made for this exhibition. I usually paint with acryl or oil colours on primed canvas. I don’t tighten the canvas on frames but hang it straight to the wall with nails or clinch nails. My paintings are usually separate works which I pick up the suitable ones to each space and theme. Beforehand I can’t say which kind of entity I’m bringing in this exhibition but it turns out when hanging the paintings. I may use also different objects like frames, textiles and engraving tiles when creating the entity. As a theme home is very interesting and it can be reachable from many point of views. I think home is a place where you can feel safe. Home can be both temporal or permanent. For example, certain house or building itself does not necessarily mean home to me nor certain own items either. When travelling hotel room can feel like home or hut on tundra. Home is a place where you can rest and be yourself on your own or in company. It is a place where you can feel comfortable. A place can change from home to non-home when life situation changes and reverse” Tuomas Hallivuo explains.

Tuomas Hallivuo, yksityiskohta teoksesta/ a detail from
 work Koti/Home, 2017 (photo Nobushige Kono)




torstai 14. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijoita / The Artists in our exhibition 2

Nobushige Kono

Nobushige Kono (s.1985) on kotoisin Japanista ja opiskellut PhotoGlobal ohjelmassa Kuvataidekoulussa New Yorkissa. Hän on osallistunut yksityisnäyttelyihin ja ryhmänäyttelyihin maailmanlaajuisesti Japanissa, Intiassa, USA:ssa, Venäjällä, Berliinissä ja nyt Toinilassa.
Kono käyttää töissään kuvia ja arkiesineitä, joita hän kierrättää installaatioissa ja tutkii vaihtoehtoisia lähestymistapoja maailmaan. Toinilan näyttelyyn hän on rakentanut casa non casa -teeman mukaan kodin jäljitelmän käytetyistä kankaista ja kuvista, jotka liittyvät käytettyyn materiaaliin. 

Nobushige Kono (b.1985) is Japanese and studied in PhotoGlobal Program in the School of Visual Arts in New York. He has exhibited worldwide in Japan, India, USA, Russia, Berlin and now in Toinila.


Nobushige Kono's practice often deals with found images and daily objects, all of which are recycled to form installation pieces at given spaces, exploring alternative ways of approaching the world of today. For the group show in Toinila, he has build a pseudo-house with some used fabrics in relation to the given theme "casa non casa", and various appropriated images that relate to the fabric materials will also be woven within the structure of the piece. 
Nobushige Kono, Untitled, 2017 (photo taken by
the artist himself)

maanantai 11. syyskuuta 2017

Näyttelymme taiteilijat/The Artists in our exhibition 1


Viktoria Ikonen

Viktoria Ikonen (s.1986) on suorittanut kuvataiteen maisteritutkinnon vuonna 2010 Valtion taideakatemiassa Pietarissa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Venäjällä sekä osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin Venäjällä sekä muun muassa Istanbulissa, Saksassa, Alankomaissa ja Espanjassa.

”Lähtökohta näyttelyyn tuomissani töissä on ajatus väliaikaisesta majapaikasta ja ’kodin tunnusta’, joka siellä saattaa satunnaisesti olla viitaten Gaston Bashelardin teokseen Poetics of Space. Keskityin tutkimuksessani ”kodin” ja ”majapaikan” väliseen vertailuun ja kysyin, mikä koti on. Oletin, että koti on jotakin, joka voi kuulua meille, jotakin, jonka omistamme tai jokin erityinen paikka, jossa kaikki on erityistä ja tuttua. Näin ollen, oletan että väliaikaista majapaikkaa kuvaa jokin vastakohtainen: se on paikka, jossa kaikki on yleistä, standardoitua ja tavallista.
Otin tarkastelukohteeksi tunnetun hotelliketjun Pohjoismaissa. Sen pääajatus on: olipa matkaaja missä tahansa kaupungissa, hän voi odottaa huoneensa olevan samaa designia ja pääsevänsä sinne avainkoodinumerolla, jonka numerojärjestelmä on hänelle sattumanvaraisesti antanut. Ainut eroavaisuus, jonka käyttäjä voi havaita voin huoneiden välillä havaita, on huoneen numero ja avainkoodi.
Casa non casa -näyttelyn teeman mukaan pyrin esittämään väliaikaisten majapaikkojen samankaltaisuutta verrattuna kodin ainutlaatuisuuteen, minkä voi nähdä kahdessa melkein samanlaisessa maalauksessa, joita erottaa ainoastaan nimi. Pyrin myös alleviivaamaan oikean kodin materiaalisuutta verrattuna väliaikaisen majapaikan abstraktisuuteen näyttelyn installaatiolla, joka koostuu sattumanvaraisista avainkorteista ja -koodeista.”


Viktoria Ikonen (b.1986) graduated as a M.F.A. in The State Academy of Art and Design (the Mukhina Arts Academy) Saint-Petersburg, Russia. She has exhibited in Russia and Finland and participated in several group exhibitions in Russia and e.g. in Istanbul, Germany, Netherlands and Spain.
“The starting point of my project which I made for the group show in Toinila is based on the idea of an occasional shelter and ‘the sense of home’ which might accidentally appear there, according to the book Poetics of Space by Gaston Bashelard.
I focused my research on the comparisons between the meanings of these terms, ‘home’ and ‘shelter’, and questioned what the home is then. I supposed that the home could be defined as something belongs to us, something we owe or some special place where everything is unique and familiar. Therefore, I assumed a temporally shelter might be described as something contrary, some place where everything is common, standard and ordinary.
I took a well-known highly automated hotel chain in Scandinavia as my subject. Their main idea is: no matter which city you are going to stay, you can always expect to find the same designed room, and their random number generator sends you a code which you use as a key for your room. The only one differences which we can see there are the number of your room and this random code.
Under the theme of the group show Casa non Casa, in my project I tried to show the likenesses of a random shelter in comparison with the uniqueness of a real home, which you can see in the two almost same paintings that differ only by the titles. Also I tried to underline the distinction between the materiality of a real home and the abstraction of a temporary shelter through the installation created from the found keys and random generated codes.
Viktoria Ikonen, Room #26506/ Locked Rooms, Oil on Cardboard,
 30x40 cm 2017

ToiniLIGHT - valoa pimeään!

  Valopilkkuna marraskuun alkuun Taidetila Toinilan ovet ovat avoinna pe-la 5.-6.11.2021 klo 17:30-20 kun viime vuonna suuren suosion saavut...